Toimittaja.

Tuottaja.

Strategi.

Tarinankertoja.

Tia Yliskylä

Toimittaja, tuottaja, strategi

TIA PUHUU. Puhelin on ollut tärkeä yhteydenpitoväline aina. Tässä kuvassa juttelen isovanhempieni kanssa. Istun eteisen puhelinpöydän tuolilla. Se oli siis erillinen huonekalu, jonka toisessa päässä oli pöytätaso lankapuhelimelle ja toisessa päässä penkki. Siinä kelpasi istua ja rupatella kaikessa rauhassa. 

Sain ensimmäisen kännykkäni 19-vuotiaana. Sillä pystyi soittamaan sekä lähettämään ja vastaanottamaan tekstiviestejä. Tekstarit olivat iso juttu. Kenoviivoilla ja muilla erikoismerkeillä kikkailemalla saattoi lähettää tekstiviestin, jossa oli esimerkiksi joulupukin naama. Nyt naurattaa, mutta silloin olin ylpeä puolen tunnin näpyttelyn tuloksesta.

”Minulle tarinat ja tekstit ovat rakkautta ensikosketuksesta ikuisuuteen. Sain kolmasluokkalaisena ensimmäisen sähkökirjoituskoneen (kyllä, tämä siis todellakin tapahtui aikaan ennen internetiä ja kotitietokoneita!). Äidin piti opettaa kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä, mutta hän myöhästyi. Ehdin muutamassa päivässä kehitellä oman 6 + 2 –sormijärjestelmän, ja samalla tyylillä naputtelen edelleen.

Ylioppilaskevään jälkeen sain harjoittelupaikan paikallislehdestä. Se mullisti kaiken. Opin valtavasti kirjoittamisesta, päätöksenteosta, politiikasta, ihmisten jututtamisesta, maailman menosta ja ripeätahtisesta työnteosta.

Kun myöhemmin aloitin valtio-opin ja journalismin opinnot Tampereen yliopistossa, tiesin, etten pääsisi enkä haluaisi koskaan eroon tarinoiden tuottamisen hurmasta.

Olen siis taustaltani toimittaja. Työkokemusta kertyi yli 17 vuotta eri sanomalehdistä, radiosta ja aikakauslehdistä. Olen niin iloinen, että saan journalismin jälkeen tehdä toisenlaista työuraa! Nyt täytyy vaikuttavan viestinnän lisäksi tietää paljon muun muassa digitaalisesta näkyvyydestä, hakukoneoptimoinnista ja videoiden editoinnista.

Äidin piti opettaa kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä, mutta hän myöhästyi.

Rakkaimmat harrastukseni ovat sauvakävely, laskettelu, ratsastus ja mökkirannan poutapilvipäivystys – ja tässä järjestyksessä.

Olen talvifani ja laskisin tuntureita ympäri vuoden, jos vain olisi lunta! Laskettelu on meillä koko perheen yhteinen harrastus, ja sille varataan talviviikonloput. Ratsastus ja muu turpaterapia ovat olleet minulle tärkeitä jo teini-iässä, mutta nyt hevostelussa on uudenlainen twist, kun sitä saa harrastaa oman tyttären kanssa.

Tanssiminen ja kuntosali kuuluvat arkeeni vaihtelevasti, mutta yksi on ja pysyy: sauvakävely. Kävelytin ylpeänä samoja sauvoja reilut 17 vuotta, kunnes oli pakko ostaa uudet. Trendit vaihtuvat, mutta minä se vaan innostun yhä koko kroppaa liikuttavasta kävelystä. Yksin sauvoessani kuuntelen musiikkia tai äänikirjaa. Ah, mikä autuus!”

TIA LUKIOSSA. En stressannut ylioppilaskirjoituksista. Vapaa-ajalla tanssin, tanssin, tanssin ja kirjoittelin tarinoita. Tukasta sai nutturan ja kaiken näki ilman silmälaseja. 

TIA KENIASSA. Asuin Keniassa vuosina 2011–2012 ja 2014–2015,
ja työskentelin freelancerina. Kirjoitin myös kirjan "Pisaroita – tarinoita Vanajaveden seudun ihmisistä ja vähän vedestäkin" (2015).