Jostain syystä muistan tämän kuvan hyvin. Juttelen siinä isovanhempieni kanssa. Istun eteisen puhelinpöydän tuolilla. Se oli siis erillinen huonekalu, jonka toisessa päässä oli pöytätaso lankapuhelimelle ja toisessa päässä penkki. Siinä kelpasi istua ja rupatella kaikessa rauhassa.
Sain ensimmäisen kännykkäni 19-vuotiaana. Sillä pystyi soittamaan sekä lähettämään ja vastaanottamaan tekstiviestejä. Tekstarit olivat iso juttu. Kenoviivoilla ja muilla erikoismerkeillä kikkailemalla saattoi lähettää tekstiviestin, jossa oli esimerkiksi joulupukin naama. Nyt naurattaa, mutta silloin olin ylpeä puolen tunnin näpyttelyn tuloksesta.
Aika oikeasti lentää siivillä. Hetki sitten olin iloinen puhelintyttö, nyt hyväntuulinen digitekijä. Elokuussa tulee kahdeksan vuotta viestintätoimisto No Niin Median perustamisesta. Olen niin iloinen, että saan journalismin jälkeen tehdä toisenlaista työuraa! Nyt täytyy vaikuttavan viestinnän lisäksi tietää paljon muun muassa digitaalisesta näkyvyydestä, hakukoneoptimoinnista ja videoiden editoinnista.
Olen myös tavattoman onnellinen siitä, että saan tehdä näin monenkirjavaa, opettavaa, merkityksellistä ja hauskaa työtä. Kiitos siitä asiakkaille, jotka tekevät työstä tavoitteellista, tuloksellista ja inspiroivaa!
Tia